Kun yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön nousevat talousmallin oikeudenmukaisuus ja ilmasto- ja ympäristökysymysten haltuunotto, kestävän kehityksen ajattelulle on kysyntää. Palavasta tarpeesta huolimatta tehtävä ei ole helppo. YK:n 2030 Agenda on kiteytetty 17 tavoitteeseen, mutta tavoitteilla ei vielä pitkälle pötkitä. Tarvitaan ymmärrystä niiden keskinäisistä yhteyksistä, alueellisista ja kulttuurisista ulottuvuuksista sekä toimijoiden kirjosta ja toiminnan mahdollisuuksista – nyt ja tulevaisuudessa.
Tähän tarvitaan tutkijoita, jotka osaavat ja haluavat tulkita tuoreinta tieteellistä tietoa päättäjille ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Juuri tämän takia olen äärimmäisen motivoitunut toimimaan Suomeen vuodenvaihteessa nimetyn kestävän kehityksen asiantuntijapaneelin puheenjohtajana. Paneelissa on vahvaa osaamista hyvin laajasti eri tieteenaloilta: kulttuurien tutkimuksesta, hyvinvointi- ja terveystutkimuksesta, johtamisen tutkimuksesta, taloustutkimuksesta, teknologiatutkimuksesta, ekologiasta, ja luonnonvarojen hallinnasta ja tietysti kestävyyden tutkimuksesta, joka yhdistää panelistit saman pöydän ääreen.
Ensitapaaminen oli kutkuttava. Vaikka Suomen tutkijat tuntevat toisiaan melko hyvin, ei se välttämättä kuvaa tilannetta eri tieteenalojen välillä. Minulla oli ilo tuntea kaikki nimetyt paneelin jäsenet entuudestaan, mutta monille jäsenille kokoushuoneessa odotti joukko vieraita kasvoja. Ehkä senkin takia kiinnostus muita paneelin jäseniä ja erityisesti heidän lähestymistapojaan ja tutkimuksiaan kohtaan oli niin suurta ja tunnelma innostunut ja eloisa.
Haluamme tuoda analyyttistä näkemystä siitä, miten eri toimien ja päätösten ennakoidaan vaikuttavan kestävän kehityksen näkökulmasta ja millaisia muita lähestymistapoja tutkimusten mukaan tulisi kestävän kehityksen edistämiseksi huomioida.
Toisessa tapaamisessamme pääsimme jo syventymään siihen, mihin työssämme erityisesti haluamme panostaa. Vaikka mahdollisia kohderyhmiä, yhteistyökumppaneita ja tulokulmia nousi esiin runsaasti, päädyimme kohdistamaan voimavarojamme erityisesti poliittisen päätöksenteon tukemiseen. Haluamme tuoda analyyttistä näkemystä siitä, miten eri toimien ja päätösten ennakoidaan vaikuttavan kestävän kehityksen näkökulmasta ja millaisia muita lähestymistapoja tutkimusten mukaan tulisi kestävän kehityksen edistämiseksi huomioida. Esimerkiksi metsäpoliittisia päätöksiä voitaisiin avittaa kokonaisvaltaisilla tarkasteluilla.
Keskustelu hyvinvoinnin muutoksesta nousi myös keskiöön. Päätimme nostaa esille tuoreinta tutkimustietoa yksilöiden, yhteisöjen ja yritysten elin- ja toimintatapojen muutoksesta ja sen yhteydestä hyvinvointiin.
Innostuksen lisäksi paneelin puheenjohtajana koen luonnollisesti suurta vastuuta. Maailman kestävän kehityksen tila on erittäin haastava. Suomen globaali ekologinen jalanjälki on suuri ja se säteilee myös sosiaaliseen jalanjälkeen – ihmisten hyvinvointiin, niin Suomessa kuin ympäri maailmaa. Esimerkiksi tekstiili- tai ruoantuotanto kaukana Suomesta vaikuttaa siellä veden- ja maankäyttöön ja aiheuttaa pahimmillaan pakolaisuutta ja ilmastopäästöjä, joiden vaikutukset kiertyvät lopulta takaisin Suomeen. Toisaalta meidän kädenjälkemme kestävässä kehityksessä on sekin suuri. Vaikka väkiluvultaan olemme pieni, tapamme ottaa asioita haltuun oli sitten kyse naisten tasa-arvosta tai koulutuksesta, ympäristöasioiden hallinnasta tai sosiaalisesta eriarvoisuudesta, herättää arvostusta ja luo esikuvaa. Suomen kestävän kehityksen malli kiinnostaa eri puolilla maailmaa, samoin kestävän kehityksen budjetoinnin seuranta. Paneelilla on paljon sanottavaa sekä kengännumeron pienentämisestä että kädenjälkien aikaansaamisesta. Nyt on aika vaikuttaa, jotta paneeli voisi lunastaa sille annetun vastuullisen paikkansa.
Eeva Furman