Elämme ratkaisevien ympäristötoimien vuosikymmentä, silti kiireellisyys ei vaikuta päivänpolitiikan peruskiveltä. Kapeakatseisen populismin turhat lupaukset, opportunistinen nokittelu ja puolitahalliset väärinymmärrykset ovat todellinen huolenaihe, koska ilman yhteistä tilannekuvaa ja suuntaa meillä ei ole yhteistä vihreää siirtymää. Monimutkaisen ilmastokriisin keskellä tarvitsemme tieteeseen perustuvaa taitavaa siirtymäpolitiikkaa, joka osallistaa ja motivoi laajasti yhteiskunnan eri sektoreita ja eri tilanteissa olevia ihmisiä.
Meillä Suomessa on hyviä kokemuksia monitieteisten ja riippumattomien asiantuntijapaneelien kuten Ilmastopaneelin, Luontopaneelin ja Kestävyyspaneelin kyvyistä tukea yhteiskunnallista vuoropuhelua. Eri tieteenalojen terävintä ymmärrystä kokoavat asiantuntijapaneelit ovat tärkeitä työkaluja päätöksenteon suunnittelun ja arvioinnin tueksi. Paneelit toimivat politiikkatoimien unilukkareina. Samalla ne ehkäisevät päätöksenteon sekä julkisen keskustelun lipsumista ympäristönäkökohdat sivuuttaville harhapoluille.
Ympäristötoimijoiden on löydettävä toisensa
Laaja-alaisuus ja monitieteisyys ovat myös käsillä olevan kestävyyskonferenssin kantava voima. Eri alojen tutkijoiden ja toimijoiden saattaminen yhteisen pöydän ääreen on olennaisen tärkeää rakentavien vaikutussuhteiden ja kokonaisvaltaisen politiikkaohjelman luomiseksi. Samaa systeemisten yhteenkytkemisten periaatetta sovellamme Tiina ja Antti Herlinin säätiössä, jossa vaikuttamistyömme keskittyy tällä hetkellä hiilipäästöjen ripeään leikkaamiseen kokonaiskestävällä tavalla. Viime syksynä julkaisemamme ympäristöohjelman viidestä kohdealueesta tämänvuotinen painopiste on hiilineutraalin teräksen kysynnän tukemisessa, sillä nykyinen teräksen tuotanto käsittää noin 10 % globaaleista hiilipäästöistä.
Tarve ripeille mutta harkituille toimenpiteille on kiistaton. Ihmiskunta rynnistää alamäkeen kriisislalomia, jossa yhden tolpan väistely ei riitä, ja yksi liian lyhytnäköinen ratkaisu tuottaa herkästi uuden ongelman. Ilmastonmuutosta ei torjuta tinkimällä luonnon monimuotoisuudesta, eikä päästökompensaatiolla voi korvata päästövähennyksiä. Hiilineutraali yhteiskunta on oikea tavoite, mutta ei välietappia koreampaa. On vältettävä teknologisia polkuriippuvuuksia, jotka aikanaan vaikeuttaisivat jatkamista hiilinegatiiviseen yhteiskuntaan.
Ilmastonmuutoksen esittämät haasteet fossiilienergian varaan rakentuneille tuotanto- ja elämäntavoille ovat niin syviä ja perustavia, että kysymyksiä materiaalisen kulutuksen kestävästä tasosta ei voida ratkoa pala palalta, silloin ja tällöin, yhden muistaen ja toisen unohtaen, hieman tuolla muttei täällä. Tieteen välittämä viesti ympäristökriisin tolasta on harvinaisen väkevä ja yksiselitteinen: aikaa soutamiseen ja huopaamiseen ei ole.
Mutta toivoa on, keinoja niin ikään. Merkittävin haaste on kytkeä jo kytevät osaratkaisut eteenpäin skaalautuviksi kokonaisuuksiksi. Ympäristöongelmien ja niihin liittyvien yhteiskuntakriisien taltuttamiseksi on ensiarvoisen tärkeää, että poliittinen opportunismi ja populistinen nokkapokka eivät ryöstä valokeilaa. Oikeiden ihmisten on löydettävä toisensa, ja sen on tapahduttava tällä vuosikymmenellä.
Merkityksellistä tehtävää riittää meille kaikille.
Tämän blogin on kirjoittanut Tiina ja Antti Herlinin säätiö, joka on yksi EEAC-verkoston 30-vuotisjuhlakonferenssin tukijoista. Konferenssia ovat järjestämässä Suomen kolme riippumatonta tiedepaneelia, Kestävän kehityksen asiantuntijapaneeli (Kestävyyspaneeli), Suomen Ilmastopaneeli ja Suomen Luontopaneeli. Konferenssi järjestetään Helsingissä 14.-15.9.2022 ja se kokoaa suomalaiset ja eurooppalaiset asiantuntijat pohtimaan kestävyysmurroksen vauhdittamista. Lisätietoa tilaisuudesta täältä.