Ilman osallisuutta ei kestävyysmurros toteudu. Ekologiset ongelmat näkyvät yhtäaikaisesti lähiympäristössä ja koko maapallon tilassa. Niiden ymmärtämiseksi tarvitaan luonnontieteellistä asiantuntijuutta. Mutta niiden ratkaisemisessa keskeistä on auttaa ihmisiä muuttamaan toimintaansa aiempaa kestävämmäksi. Tämä on ollut Suomen Kestävyyspaneelin Kuudella polulla kestävyyteen -hankkeen tavoite. Tarinoita kestävyysmurroksesta -kampanjalla ja siihen kuuluvilla työpajoilla haettiin syksyllä 2021 keinoja kestävyysmurroksen tekemiseksi tarinnallisuuden voimin. Siten tuetaan ihmisiä havaitsemaan yhdessä merkityksellisiä arjen toimia ja ohjaamaan kunnallista päätöksentekoa kestävämmän maailman tavoittamiseksi.
Tarinoita kestävyysmurroksesta -kampanjan kolmesta työpajasta vahvimmin jäi mieleeni Kuhmon paja, joka järjestettiin syksyisenä lauantaina Pajakkakosken rannalla kirjastossa. Pienestä väkiluvustaan huolimatta Kuhmon työpaja keräsi eniten osallistujia. Siellä oli mukana myös kaupungin päättävissä elimissä toimivia. Pajan antia haluttiin käyttää tekeillä olevassa kaupungin strategiassa, jossa kestävä kehitys on yksi toimintaa ohjaavista arvoista. Nämä kaikki kertovat vahvasta osallisuudesta ja kestävän kehityksen tavoitteiden arvostuksesta. Tunnelma työpajassa oli intensiivinen. Osallistujat kokivat yhteiset keskustelut, päätelmät ja yhteen kokoontumisen voimaannuttavana.
Osallisuus tuli kaikkiaan Kuhmon työpajan keskusteluissa esille monelta eri kannalta. Kuhmo on maa- ja vesipinta-alaltaan laaja. Metsää on kaupungissa paljon. Yksi ulottuvuus työpajan tarinoissa olikin osallisuus luonnossa. Marjastus, metsästys ja kalastus ovat vahvasti kuhmolaista arkielämää. Kaupoista ei helposti löydykään tuoretta paikallista kalaa tai marjatuotteita, koska monet ovat niiden suhteen omavaraisia, vaikka niille voisi löytyä asiakaskuntaa paikallisten joukosta ja varsinkin paikkakunnalla vierailevista. Omavaraisuus metsän antimien suhteen ja siihen yhdistyvä kohtuullisuus ruoan kuluttamisessa on paikallinen voimavara. Sitä ei välttämättä aina huomata eikä osata arvostaa. Toisaalta pyynnin ja luonnon antimien arvo tuo matkailijoita Kuhmoon.
Osallisuus luonnossa näkyy myös kokemuksina ympäristön muutoksista. Havaintoja on linnuston ja pölyttäjien vähenemisestä ja uusien eliölajien ilmaantumisesta, kun ilmasto on lämmennyt ja kasvukausi pidentynyt. Kuhmoonkin on tullut joitakin yksittäisiä punkkeja, ja sieltä on löydetty aiemmin vain etelämpää tuttuja etanoita ja suppilovahveroita. Kuivuus, helteet, tuulisuus ja myrskyt ovat yltyneet, talvien lumet vähentyneet ja kestävät jäät ohentuneet. Olen itsekin kesäkuhmolainen, ja jaan mökkijärvemme lähistöllä asuvien paikallisten kanssa huolen parina viime vuonna ilmaantuneista sinileväesiintymistä omassa rannassa.
Ristiriitaisesti osallisuudella ihmisyhteisöissä on taipumusta loitontaa luonnon kannalta tärkeän kohtuullisen kuluttamisen ja omavaraisuuden taidoista ja arvosta.
Tiettömät taipaleet ja sähköttömät asumukset ovat Kuhmossa varsinkin perukassa vielä muistissa, eikä niihin aikoihin syystä kaivata takaisin. Auto on välttämättömyys, myös mökkiläisille, kun välimatkat ovat pitkät eikä julkista liikennettä ole riittävästi. Paikoin kevyen liikenteen väylät tai leveämmät pientareet voisivat vähentää autoilla liikkumisen tarvetta, mutta ei kuitenkaan merkittävästi. Kainuun maine köyhänä alueena vaikuttaa vaurastumisesta huolimatta nykyisinkin, ja siitä halutaan ymmärrettävästi päästä eroon. Kuluttaminen on tähän yksi keino. Siten ristiriitaisesti osallisuudella ihmisyhteisöissä on taipumusta loitontaa luonnon kannalta tärkeän kohtuullisen kuluttamisen ja omavaraisuuden taidoista ja arvosta.
Tämä ristiriita näkyy myös nuorten maailmassa. Kulutuskulttuurista on vaikea irtautua, vaikka kestävämpien toimintatapojen arvo tunnistetaankin. Kouluttautuminen vie muualle Kuhmosta ja etäännyttää paikallisesta luonnosta ja yhteisöistä. Toisaalta Kuhmossa on työvoimapulaa. Osaajia kaivataan ja koulutetuille syntyy uusiakin työpaikkoja. Mahdollisuuksia siis nuorillekin paikkakunnalla on.
Vahva osallisuus luonnossa voisi auttaa nostamaan kohtuullisuuden arvoonsa taidoiksi, joita muualla voidaan kadehtia ja joista voidaan saapua paikkakunnalle hakemaan oppia.
Kestävän kehityksen myönteinen kierre on Kuhmon kaltaisissa kaupungeissa mahdollinen – ja myös tarpeellinen. Vahva osallisuus luonnossa voisi auttaa nostamaan kohtuullisuuden arvoonsa taidoiksi, joita muualla voidaan kadehtia ja joista voidaan saapua paikkakunnalle hakemaan oppia. Se voisi olla myös tekijä, joka entistä enemmän houkuttelisi uusia osaajia paikkakunnalle. Uusia, luovia keinoja olisi tarpeen löytää esimerkiksi ajattelemalla liikkuvat palvelut uusiin muotoihin liikenteen vähentämiseksi. Taito kulkea luonnossa, tehdä havaintoja, seurata muutoksia, oppia niistä ja ottaa kohtuudella paikallisesta tarjonnasta itse pyytäen ja keräten tai ostaen ovat kestävyysmurroksessa keskeisiä. Niihin kuhmolaiset voisivat osallistaa paikkakunnalle saapuvat, sinne asettuvat ja siellä vierailevat luonto- ja kulttuurimatkailijat.
Katriina Siivonen
Kestävyyspaneelin varapuheenjohtaja
Dosentti, Turun yliopisto
Kestävyyspaneelin Kuusi polkua kestävyyteen -hanke on Suomen kulttuurirahaston Argumenta-apurahan tukema tieteiden välinen hanke. Sen toteuttaa Suomen ympäristökeskus SYKE yhdessä Kestävyyspaneelin kanssa. Syksyn 2021 aikana hanke järjesti näyttelyn ja työpajan Raisiossa, Kotkassa ja Kuhmossa sekä nuorten ilmasto- ja luontohuippukokouksen ruokatyöpajan.