Maapallon yhteenlaskettu bruttokansantuote on lähes kaksinkertaistunut viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana. Tästä kasvusta Suomikin on saanut jopa kokoaan suuremman siivunsa. Samaan aikaan elinympäristöjen tila Suomessa on heikentynyt dramaattisesti verrattuna luonnontilaan. Lähes puolet Suomen luontotyypeistä on uhanalaisia ja lajien uhanalaisuus on viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntynyt entisestään. Talouskasvun ja luonnon monimuotoisuuden määrän välillä on siis käänteinen suhde. On selvää, että ihmisen taloudellisen hyvinvoinnin kasvu on tapahtunut luonnon ja sen monimuotoisuuden kustannuksella.
Toisaalta, ihmiskunnan hyvinvointi on täysin riippuvaista luonnon monimuotoisuudesta, lukemattomista muista lajeista ja niiden elinympäristöistä. YK:n kestävän kehityksen raportti osoittaa, että luonnon monimuotoisuuteen liittyvien kestävän kehityksen tavoitteiden ja muiden kestävyystavoitteiden välillä on mahdollisuuksia suuriin yhteishyötyihin (co-benefits). Luonnon monimuotoisuus ja ihmisen hyvinvointi – mukaan lukien talouden kasvu – voisivat kulkea siis käsikkäin.
Tässä on paradoksi. Miksi kavennamme monimuotoisuutta samaan aikaan kun hyvinvointimme perustuu siihen?
Monimuotoisuuden kaventumisen vuoksi olemme köyhempiä kuin BKT:n lukuarvo näyttää
Monimuotoisuuden kaventumisen juurisyyt ovat varsin yksinkertaisia. Monimuotoisuutta menetetään liikaa, koska menetyksen aiheuttaja ei koe aiheutunutta haittaa eli ulkoisvaikutuksia.
Esimerkiksi suon ojituksen seurauksena monimuotoisuuden heikkenemisestä tai vesistöjen turmelemisesta aiheutuneet kustannukset kohdistuvat ojituksen tehneen asemesta lähes kokonaan kaikkiin muihin eikä ojittaja siksi osaa ottaa niitä huomioon. Tämän seurauksena suosta nostettava turve tai turvemetsistä hakattava puu on asiakkaille liian halpaa ja suon ojittaminen näyttäytyy aivan liian kannattavana.
Täsmälleen sama talouden koneisto pyörittää kaikkea maan, veden ja luonnonvarojen käyttöä. Vaikka monimuotoisuuden kaventamisen kustannusta ei huomioida sen paremmin toimijan tilinpidossa eikä tuotteiden hinnoissa, se on silti todellinen ja lasku lankeaa meille kaikille maksettavaksi. Olemme kaikki monimuotoisuuden kaventumisen vuoksi köyhempiä kuin BKT:n lukuarvo näyttää. Paradoksi johtuukin väärästä tavasta mitata taloudellista hyvinvointia.
Ekologinen kompensaatio kohdistaa kustannukset oikein
Ekologisella kompensaatiolla tarkoitetaan menettelyä, jolla taloudellisella toiminnalla elinympäristöille aiheutettu haitta hyvitetään parantamalla elinympäristön tilaa toisaalla. Ekologisen kompensaation avulla ympäristölle toiminnasta aiheutuneet haitat muuttuvat suoriksi kustannuksiksi toiminnan harjoittajalle ja siirtyvät sitä kautta tuotteisiin. Kompensaatioon velvoittaminen muodostaa siten voimakkaan kannusteen välttää toiminnasta aiheutuvia ekologisia haittoja.
Kompensaatioiden laaja käyttöönotto luo uuden rahoitusinstrumentin luonnonsuojeluun, koska sen kantava periaate on ”pilaaja maksaa”. Kompensoivan toimenpiteen voi tehdä toimija itse, tai luontoarvoja tuottava tai välittävä yrittäjä. Yksityisen maanomistajan näkökulmasta kompensaatio luo kannusteen tuottaa kompensaatioon sopivia luontoarvoja ja ekosysteemipalveluita sekä mekanismin välittäjän kautta saada tuloa tehdyistä luonnonhoitotoimista. Kompensaation tuomiin hyötyihin voi lukea myös lisääntyneen ymmärryksen toiminnan ympäristövaikutuksista ja laajemminkin talouden riippuvuudesta luonnonjärjestelmistä.
Kompensaatioon sopivien luontoarvojen ja ekosysteemipalveluiden tuottamiselle on paremmat mahdollisuudet kaupunkiseutujen ulkopuolella, joten kompensaatio laajasti käyttöönotettuna luo mahdollisuuksia taloudelliseen toimintaan nimenomaan maaseudulla. Tämä voi tuoda paikallisia ja alueellisia hyötyjä, jotka pienentävät kaupungistumisen tuottamaa sosiaalista eriarvoistumista.
Tutkimuksesta käytäntöön
Tietoa kompensaatioiden periaatteista on riittävästi. Nyt on aika edetä käytäntöön kokeiluhankkeiden kautta, missä periaatteiden soveltamista testataan ja seurataan. Kuntien ja valtion suuret infrastruktuurihankkeet ovat kokeiluun sopivia kohteita. Kokeilujen jälkeen kompensaatio on syytä viedä osaksi lainsäädäntöä, joka velvoittaa täysimääräistä kompensoimista kaikelta ympäristöä heikentävältä toiminnalta.
Olemme pystyttäneet yhteiskuntamme rakenteet ilman, että meidän on tarvinnut piitata monimuotoisuuden tai luonnonjärjestelmien tilasta. Nyt elämäntapamme on jatkuvaa lainan ottoa tulevaisuudesta. Kompensaatio on keino lopettaa tämä lainaaminen. Kompensoimalla maksamme tuotteissa ja palveluissa myös monimuotoisuuden turvaamisesta. Tämä ei ole taloudellinen menetys, sillä vastineeksi saamme luonnon pääomaa.