Kestävyyspaneeli julkaisi eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan avoimessa kokouksessa 14.2. uuden yhteenvedon kestävän kehityksen muutospoluista. Paikalla oli ilahduttavasti kestävyydestä kiinnostunutta väkeä ja kansanedustajia esittämässä tiukkojakin kysymyksiä.
Sinuhe Wallinheimo (Kok.) nosti esiin kysymyksen siitä, mikä globaaleista 17 kestävän kehityksen tavoitteista on oleellisin Suomen näkökulmasta. Paneelin vastauksissa painottui, ettei kestävyyttä tavoiteta minkään yksittäisen aihealueen tai ratkaisun avulla. Kestävyyden jakkara tarvitsee kaikki jalkansa, jotta se pysyy tukevasti pystyssä. Ekologinen kestävyys, ja erityisesti biodiversiteetti- ja ilmastohaasteiden hallinta on kuitenkin edellytys taloudelliselle ja sosiaaliselle kestävyydelle. Luonnonjärjestelmät ovat se lattia, jolla kestävyyden jakkara seisoo.
Kansanedustajat eivät aivan tyytyneet tähän vastaukseen. Satu Hassi (Vihr.) puntaroi, mitkä systeemiset vipuvarret ovat oleellisimpia. Tässäkin tuli esiin se, ettei yhtä ihmekeinoa ole löydettävissä. Tärkeintä on etsiä monivaikutteisia ratkaisuja, jotka tuottavat mahdollisimman vähän haitallisia sivuvaikutuksia ja auttavat samanaikaisesti usean ongelman ratkaisussa.
Paneelin yhteenvedossa korostetaan esimerkiksi kasvispainotteista lähiruokaa, joka tuottaa terveys- ja ympäristöhyötyjä ja parhaimmillaan tukee myös paikallisen talouden sekä ruokakulttuurin muutosta aiempaa kestävämmäksi. Yhtenä vipuvartena kaiken taustalla onkin ihmisten taito luoda yhdessä uusia ja kestävämpiä toimintatapoja. Sitä voivat kansalaisjärjestöjen lisäksi tukea museot ja kirjastot ideoinnin ja yhteisluomisen foorumeina.
Paneeli haastoi varsinkin yhteiskunnallisia etujärjestöjä ottamaan aktiivisempaa roolia. Ovatko etujärjestöt liian usein oikeastaan takajärjestöjä, jotka huolehtivat kestävyyskysymyksissä perässähiihtäjien eduista?
Vaikka kestävyydessä on kyse eri tekijöiden kokonaisvaikutuksista, voidaan yksittäisilläkin toimilla saada aikaan merkittäviä parannuksia. Katja Hänninen (Vas.) korosti SSAB-teräsyhtiön suunnitelmia uudenlaisen teräksen tuotantomenetelmän käyttöönotosta. Yhtiön Raahen tuotantolaitos vastaa nykyisin noin seitsemästä prosentista Suomen hiilidioksidipäästöistä, joten yksittäiselläkin laitoksella tehtävillä toimilla – tai toimettomuudella – voi olla suuri merkitys.
Raaheen suunniteltu vetypelkistykseen perustuva teräksen tuotanto on myös esimerkki siitä, miten ratkaisut voivat viivästyä. Vetypelkistyksen idea on tunnettu pitkään, mutta tekniikan kehittämiseen ei ole suhtauduttu vakavasti, vaan pikemminkin epäuskoisesti naureskellen.
Poliitikoilla onkin tärkeä tehtävä, kun luodaan edellytyksiä uskomattomien ideoiden muuttamiseksi uskottaviksi ratkaisuiksi. Ilmastokeskustelu ja aiempaa kunnianhimoisempi ilmasto- ja energiapolitiikka on osaltaan luonut uskoa uuden tekniikan mahdollisuuksiin. Keskustelussa korostui tarve johdonmukaiselle politiikalle, jolla poistetaan epäreilu kansainvälinen kilpailu vaikkapa hiilitullien avulla.
Kestävään kehitykseen liittyy megatrendejä, joita on vaikea kääntää pontevallakaan politiikalla. Kristiina Salonen (SDP) nosti esiin kysymyksen siitä, onko kaupungistuminen vääjäämätöntä. Paneelin jäsenet pitivät kaupungistumista megatrendinä, mutta eivät luonnonlakina.
Vaikka urbanisaatio jatkuu, on pienilläkin paikkakunnilla mahdollisuuksia esimerkiksi paikallisista erityispiirteistä ammentavien kiertotalouden ratkaisujen ja ruokasysteemien kehittäjinä. Paikallisidentiteetti voi olla suuri vahvuus uusia ratkaisuja toteutettaessa, mutta se voi myös tuottaa menneisyyteen takertuvaa pelon ja toivottomuuden ilmapiiriä. Hyvän tulevaisuuden kuvittelukyky ei ole abstraktia höpötystä, vaan elinvoiman konkreettinen edellytys.
Uusien ratkaisujen lisäksi on tärkeää päästä eroon vanhoista ja vanhentuneista ajattelutavoista sekä ohjauskeinoista. Paneeli haastoi varsinkin yhteiskunnallisia etujärjestöjä ottamaan aktiivisempaa roolia. Ovatko etujärjestöt liian usein oikeastaan takajärjestöjä, jotka huolehtivat kestävyyskysymyksissä perässähiihtäjien eduista? Kestävyyden poluille tarvitaan lisää vauhtia. Sitä syntyy, kun reittejä raivaavilla edelläkävijöillä on kunnolliset toimintaedellytykset.
Jari Lyytimäki
FT, erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus
Kirjoittaja osallistuu paneelin toiminnan koordinointiin.
Tilaisuuden esitelmät ja tallenne keskusteluista ovat vapaasti katseltavissa:
verkkolahetys.eduskunta.fi/fi/valiokuntien-julkiset-kuulemiset-ja-avoimet-kokoukset/14022020_tuv
Tulevaisuusvaliokunnan kokouksen pöytäkirja:
eduskunta.fi/FI/vaski/KokousPoytakirja/Sivut/TuVP_3+2020.aspx
Paneelin yhteenveto Suomen kestävyyspoluista:
kestavyyspaneeli.fi/wp-content/uploads/sites/41/2020/02/Kuusi-polkua-kestavyyteen_julkaisu2020.pdf
Globaali arvio kestävästä kehityksestä (GSDR):
kestavyyspaneeli.fi/wp-content/uploads/sites/41/2019/11/GSDR_report_2019.pdf