Julkisen sektorin huomio on nyt kiinnittynyt terveyden, työllisyyden ja talouden turvaamiseen koronan riivaamassa Suomessa ja EU:n alueella. Afrikka-yhteistyö on kuitenkin nyt entistä tärkeämpää, sekä globaalin solidaarisuuden, että Suomen oman edun näkökulmasta.
Maaliskuun yhdeksäntenä, kun koronaepidemia oli jo kulkeutunut Kiinasta länteen, Euroopan komissio julkisti tiedonannon EU:n ja Afrikan välisten suhteiden vahvistamisesta. Se rakentuu viidestä kumppanuuslinjauksesta: vihreä siirtymä, digitalisaatio, kestävä kasvu ja työpaikat, rauha ja hyvä hallinto sekä muuttoliike ja liikkuvuus. Ministerit Skinnari ja Haavisto kommentoivat välittömästi tiedonantoa ja totesivat komission linjausten luovan hyvän pohjan myös Suomen tulevalle Afrikka-strategialle, jonka valmistelu oli käynnistetty loppuvuodesta 2019. Linjaukset resonoivat myös EU:n kunnianhimoista Green Deal – ohjelmaa.
Korona ja sen seurannaisilmiöt – kuten muutkin globaalit haasteet ja kriisit – ovat kaikkien maiden yhteisiä huolia. Ne liikkuvat Euroopan ja Afrikan välillä siinä missä banaanit, kahvipavut ja selluosaaminen. Ongelmat saadaan hallintaan vain, jos maat luovat yhdessä ennakointimekanismeja, rakentavat tutkimuskapasiteettia sekä turvaavat hyvinvoinnin rakenteita ja näin samalla aikaansaavat luottamuksellisia kumppanuuksia.
Tämän vuoden syyskuussa EU:n on tarkoitus allekirjoittaa tiedonannon mukainen Afrikka-strategia. Se auttaa Afrikan maita kohtaamaan koronasta aiheutuvat niin kipeät yhteiskunnalliset haasteensa: estää keskiluokkaan kohonneiden putoamista köyhyyteen, auttaa kestävälle pohjalle rakentuvia yrityksiä eteenpäin ja tukea digitalisaatiokehitystä.
Afrikan kehityksellä globaalit seurausvaikutukset
Koronaepidemia edellyttää myös muutoksia niin EU:n kuin Suomen Afrikka-politiikkaan. Tilanteen kiireellisyyden ja laajuuden takia strategioiden valmistumista ei voi jäädä odottamaan. Samalla kun kehittyneet yhteiskunnat kilvoittelevat omien talouksiensa kohentamiseksi laadituilla tukipaketeillaan, jonka suuruus on EU:n osalta puoli triljoonaa euroa, Afrikka kipuilee taloudellisen ja tiedollisen avun tarpeessa.
Koronaepidemian on ennustettu pahimmillaan tappavan maanosassa 10 miljoonaa ja sairastuttavan moninkertaisen määrän. Tämä vaikuttaa muun muassa globaaliin ruokaturvaan ja pakolaisuuteen. Maiden ja asioiden välisten kytköksien takia valloilleen päässyt korona ja sen seurannaisilmiöt löytyvät pian omalta kynnysmatoltamme. Ne vaikeuttavat turvallista ja oikeudenmukaista hyvinvointia tavoittelevan kestävän kehityksen toteutumista niin Suomessa, EU:ssa kuin globaalisti.
Tutkimusyhteistyö molemminpuolista oppimista
EU:n Afrikka-yhteistyön tiedonannossa on linjauksia koulutuksesta ja tutkimuskapasiteetista. Niihin liittyviä tavoitteita tulee myös jouduttaa. Afrikka tuottaa vain 2 prosenttia maailman tieteellisistä vertaisarvioiduista artikkeleista. Pääsy tutkimustietoon, verkostoihin tai infrastruktuuriin on Afrikassa erittäin puutteellista. Viime syksynä julkaistu YK:n tilaama globaalin kestävän kehityksen raportti nosti juuri kehitysmaiden tutkimuskapasiteetin puutteen merkittäväksi esteeksi sille, että maailma ei etene kestävämpään suuntaan.
Kansainvälinen tutkijaryhmä tähdensi, että tutkimuskapasiteettia tulee kasvattaa kohdentamalla sitä erityisesti yhteiskunnallisten haasteiden hallintaan. Virusepidemioita ei hallita ainoastaan viruksen biologisella tuntemuksella tai rokotuksen kehittämisellä. Tutkijoiden mielestä oleellista on luoda tutkimuskapasiteettia, joka tuo uutta tietoa kytkennöistä, yhteiskunnan muutosedellytyksistä kriisien ehkäisyssä sekä siitä, miten eri tekijät vaikuttavat niiden joustokykyyn uusia kriisejä kohdattaessa. Tähän tarvitaan tutkimusta, jota tehdään yhdessä päättäjien ja muiden yhteiskunnan toimijoiden kanssa, jotta valmiudet ovat käytettävissä oikeapaikkaisesti ja silloin kun niitä tarvitaan.
Suomella ja muilla kehittyneillä mailla on sekä annettavaa että opittavaa Afrikka-yhteistyössä. Suomen menetelmät käsitellä koronaepidemiaa ovat osoittaneet, että tiedon tehokas hyödyntäminen vaatii yhteiskunnallista luottamusta ja epävarmuuksien sietokykyä. Afrikassa taas on saatu paljon kokemuksia Ebola-epidemiasta ja jo pieni tuki voisi auttaa saatujen kokemusten hyödyntämisessä. Kumppanuusperiaatteen myötä Suomella olisi puolestaan mahdollisuus oppia Afrikasta joustomekanismeja, joiden tarvetta täällä ei vielä osata edes tunnistaa.
Eeva Furman, professori
Suomen kestävyyspaneelin puheenjohtaja