Kasvavat ympäristölliset haasteet kaikuvat joka mediasta ja näkyvät ikkunasta: Ilmastonmuutos etenee ja pallon lämpötila nousee kasvavien päästöjen myötä, luonnonvarat hupenevat ja luontokato uhkaa. Viime vuosina epidemia ja sodat ovat myös osoittaneet, miten haavoittuvaisia nykyiset globaalit tuotannon arvoketjut ovatkaan, kun kriisit näkyvät toimitusongelmina ja yllättäen esimerkiksi varaosien tai lannoitteiden saanti onkin häiriintynyt, ja huoltovarmuuden merkitys on alkanut korostua. Kestävyyden yhtenä nousevana osa-alueena onkin kiertotalous, jossa kierrättämällä, uudelleenkäyttämällä ja muilla toimintamalleilla materiaalisia ja energiaresursseja käytetään viisaasti, minimoiden jäte ja energian hukkaaminen (Geissdoerfer, Savaget, Hultink, ja Bocken 2017). Koska kiertotaloudelliset toimintamallit perustuvat resurssiviisauteen ja tukevat monia kestävyystavoitteita, kuten hiilineutraaliustavoitteita tai luontokadon hidastamista, Suomi ja EU ovat omaksuneet useita kiertotaloudellisia tavoitteita: esimerkiksi Suomi on ottanut strategiseksi tavoitteekseen olla hiilineutraali, kiertotalouden mukainen maa vuonna 2035.

Kiertotaloudellistuminen vaatii systeemistä muutosta, eli sitä, että yhteiskunnan eri osat ja eri sidosryhmät ja systeemin monet toimijat – pienet ja isot yritykset, eri sektorit, kunnat ja kaupungit, ja myös yksilöt eri arjen rooleissaan eli tavallisina tallaajina kuluttaja-kansalaisina, työntekijöinä ja asiantuntijoina –  toimivat kiertotalouden mukaisesti eli materiaalisia resursseja arvostaen, säästäen ja huolehtien niiden pysymisestä käytössä ja käytön jälkeen kierrossa – sen sijaan että ne päätyisivät jätteeksi. Koska muutos kohti kiertotaloutta on systeeminen ja koskee meitä kaikkia, kiertotaloudellistuminen ei tapahdu vain teknisiä innovaatioita hyödyntäen: muutos on samaan aikaan tekninen, yhteiskunnallinen, liiketoiminnallinen ja kulttuurinen (Lehtimäki, Aarikka-Stenroos, Jokinen ja Jokinen, 2024).

Kiertotalouteen siirtyminen ei tapahdu hetkessä

Kiertotalouteen siirtyminen ei tapahdu hetkessä ja tarkan suunnitelman mukaan: tämäntyyppiset sosio-tekniset murrokset (ks. Geels, 2002) lähtökohtaisesti kestävät vuosikymmeniä! Muutos kohti kiertotaloutta vaatii meiltä ja koko yhteiskunnalta siis kärsivällistä, johdonmukaista toimintaa. Kiertotaloudellistuminen tulisikin nähdä prosessina, jatkuvana kestävyysparantamisena ja kehittymisenä (Lehtimäki, Aarikka-Stenroos, Jokinen ja Jokinen, 2024). Emme siirry kiertotalouteen heti ja kerralla, ja se ei ole heti ”täydellistä”, vaan etenemme asteittain. Yhteiskuntana harjoittelemme vielä kierrättämistä: lasi ja metallit kiertävät jo Suomessa erinomaisesti; muovipakkausten tai tekstiilikuitujen kierrättämistä olemme vasta harjoittelemassa. Kansainvälisesti kierrätyksessä Suomi on alle eurooppalaisen keskitason (Pirtonen, 2023), ja kun muualla Euroopassa esimerkiksi kierrätysaste kasvaa, Suomessa se on romahtanut 2020-luvun edetessä eli kehittymisen sijaan Suomi onkin ottanut takapakkia. Paljon on vielä meillä Suomessa kehitettävää. Ja samalla meidän tulee jo harjoitella uudelleenkäyttöä, jossa samaa tuotetta (tai osaa taikka komponenttia) käytetään pidempään ja uudestaan, mikä säästää energiaa ja prosessointia vielä enemmän ja on siksi tavoiteltavaa. Toisaalta yllättävät shokit voivat antaa yhtäkkiä tarvittavaa sykäystä: kun Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan vaikutti lannoitteiden saantiin Suomessa, pitkän aikaa patisteltu ja kehitelty mutta hitaasti edennyt kierrätyslannoitteiden hyödyntäminen sai vauhtia.

Kiertotalous ja liiketoiminta

Kiertotaloudellisten ratkaisujen markkinan tulisi kehittyä muutenkin kuin kriisien patistamana. Yritysten näkökulmasta olennaista on, että kiertotalousratkaisuilla on markkinaa. Tässä olennaista on, että kiertotaloudellisen ratkaisun tarjoaminen on ensinnäkin mahdollista eli sääntely tunnistaa ja tunnustaa kiertotaloudellisen vaihtoehdon, ja toisekseen, että asiakkaille on houkuttelevaa – ja jopa houkuttelevampaa – valita kiertotaloudellinen vaihtoehto lineaarisen vaihtoehdon sijaan. Markkinan kehityksessä yhtenä keskeisenä voimana on sääntely ja kannustimet, kuten verotus, koska useimmiten vielä kiertotalousratkaisu on altavastaajan asemassa. Siksi on olennaista, että yhteiskunta on mukana luomassa sellaisia olosuhteita, joissa yritysten on mahdollista tuottaa kiertotaloudellisia vaihtoehtoja.

Kestävä, kiertotalouden mukainen liiketoiminta ja tuotanto, ja sen ”valtavirtaistuminen” on täysin riippuvainen siitä, miten päätöksen tekijät yhteiskuntaa ohjaavat tähän suuntaan kannustimilla porkkanoin, tai kepein. Yhteiskunnan pelisäännöt antavat yritysten liiketoiminnalle ja toimialakohtaisille arvoketjuille raamin, jossa toimia (Ranta, Aarikka-Stenroos, Ritala ja Mäkinen, 2018). Kestävän kiertotalouden toteutumiseksi yhteiskunnan pelisääntöjen tulisi tukea kiertotaloudellista tuotantoa ja liiketoimintaa. Näiden pelisääntöjen tulisi toimia niin, että resursseja säästävää, ympäristöllisesti kestävää, vähähiilistä kiertotaloudellista vaihtoehtoa tulisi suosia neitseellisen, lineaarisen, jätettä tuottavan vaihtoehdon sijaan. Eli niin tuottavalle yritykselle kuin asiakkaalle tulisi olla luontevampaa, helpompaa ja kannattavampaa toimia kiertotalouden mukaisesti.

On myös olennainen kysymys, mitkä ovat yritysten keinot tehdä kiertotaloudesta kestävää liiketoimintaa, joka on myös taloudellisesti kannattavaa. Taloudellista kestävyyttä ei voi sivuuttaa, koska toiminnan kannattavuus on yrityksille elinehto.

Yrityksille kiertotalous tarjoaa mahdollisuuksia uudistaa omia liiketoimintamalleja ja arvoketjuja niin, että ne kantavat pitkälle tulevaisuuteen, niukkenevissa resursseissa ja muuttuvassa maailmassa (Aarikka-Stenroos, Chiaroni, Urbinati ja Kaipainen, 2022). Maailman muuttuessa on yhä kriittisempää, että yrityksen liiketoimintamallit ja arvoketjut toimivat resurssiviisaasti myös pitkällä aikavälillä, strategisesti ennakoiden (Kaipainen ja Aarikka-Stenroos, 2021). Moni yritys ja toimiala on jo tiedostanut muutoksen, ja paljon kehitystä on meneillään. Yrityksen näkökulmasta usein kriittistä on myös ajoitus: mikä on optimaalinen ajoitus valjastaa kiertotaloudellinen, vähähiilinen liiketoimintamalli, kun toimintaympäristö lainsäädäntöineen ei ole aina ennakoitavissa, ja sääntelymuutokset voivat joskus nopeuttaa ja joskus hidastaa kiertotaloudellisen toimintamallin kehitystä ja menestystä. Yritysten näkökulmasta ennakoitavuus on liiketoiminnan kehittämisen kannalta kriittistä: yritykset välttävät turhia riskejä, ja muutokset vaativat investointeja ja muutosjohtamista. Kun perustavaan muutokseen ryhdytään, yritysten olisi pystyttävä arvioimaan yhteiskunnallisen muutoksen suuntaviivoja, lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Muutos kohti kiertotaloutta

Muutos vaatii yrityksiltä ja toimialoilta myös luovuutta ja kykyä nähdä ennakkoluulottomasti uusia mahdollisuuksia ja tarttua niihin. Tarvitaan uudenlaista, luovaa fiksun nuukuuden ajattelua: miten sulkea kiertoja omassa tuotannossa; miten valjastaa vaikka sivuvirtoja parempaan, arvokkaampaan käyttöön tai miten minimoida hävikki; miten suunnitella tuote, konsepti tai prosessi niin, että säästyy materiaalia, energiaa ja siten samalla rahaa ja ympäristöä; tai oivaltaa se, miten yritys luoda asiakkaalle arvoa vähemmin materiaalisin resurssein, esimerkiksi palvelumallilla. Kiertotalous kaipaa siis paljon innovaatioita, mutta useat näistä innovaatiosta eivät ole teknologisia innovaatioita, vaan myös prosesseja ja palveluja tulee keksiä uudelleen (ks. Engez, Ranta, ja Aarikka-Stenroos, 2021). Kiertotalouden tulee olla olennainen osa suomalaista innovaatiojärjestelmää.

Muutos kohti kiertotaloutta ei tarkoita sitä, että yhteiskunnassa vaihdamme huonompaan: nukkavieruun, kuluneeseen, huonoon laatuun, epämääräiseen ja turvattomaan – päinvastoin. Kiertotalous törmää turhan usein ennakkoluuloihin ”ankeasta köyhäilystä” tai ”epämääräisestä laadusta”. Kiertotalous tarkoittaa tarpeiden täyttämistä ja tarvittavien hyötyjen luomista kestävällä, resurssiviisaalla tavalla, joka edelleen on turvallista. Koska kiertotaloudessa ajatuksena on resurssien hyödyntäminen uudestaan, siihen liittyy myös huolta kiertäneen resurssin laadusta: voiko kiertänyt ja jo aiemmin käytössä ollut materiaali, kuten tekstiilikuitu, tai tuote, kuten laite tai pakkaus olla edelleen laadukas ja turvallinen? Osa tästä huolesta on toki aiheellista, koska kuidut, pakkaukset ja laitteet kuluvat käytössä.

Kiertotaloudessa ei suinkaan ole edes tarkoitus luopua turvallisuudesta ja terveellisyydestä – mutta resurssien eli materian ja tuotteiden kierrättämiseen ja uudelleenkäyttämiseen liittyy myös paljon perusteettomia ennakkoluuloja. Lainaan tässä ruotsalaisen kollega-professorin erinomaista esimerkkiä: monikaan ei haluaisi ostaa käytettyä pyyhettä vaikka kirpputorilta, mutta silti hotellissa kietoudumme hetkeäkään miettimättä hotellihuoneessa olevaan pyyhkeeseen – joka kuitenkin on ollut meitä ennen muiden käytössä ja ties missä. Esimerkki kuvaa, että usein kiertotaloudellisen haaste ei oikeasti ole itse kiertäneen materian tai tuotteen laadussa, vaan omien korviemme välissä, ennakkoluuloissa ja käsityksissä. Voimme laittaa materiaa ja tuotteita kiertämään, ja laadusta ja turvallisuudesta/terveellisyydestä huolehtiminen on osa normaalia toiminta- tai tuotantojärjestelmää, kiertotaloudessakin.

Kiertotaloudelliset ratkaisut ja prosessit ovat usein asiakkaallekin parempia ja olemme vasta alkamassa ymmärtää, miten moninaisia hyötyjä kiertotaloudelliset ratkaisut voivatkaan tuottaa (ks. Sairanen, 2022): esimerkiksi kun asiakasyritys ostaa työvaatteet palveluna, se saa tarvitsemansa henkilökunnan vaatetuksen laadukkaammin ja toimivammin eikä omaan huoltoon tarvitse panostaa; ja kun työvaate on käytetty riittävän moneen kertaan ja loppuun, tuottajayritys palauttaa työvaatteen takaisin kuitujen kierrätykseen, ja asiakasyritys voi kommunikoida omassa viestinnässään toteuttavansa kestävyyttä ja saa siten myös imagohyötyjä. Tai kuluttaja-asiakas hyötyy hävikkiruoka-appia käyttämällä, kun kiireessään voi napata mennessään kotimatkan varrelta iltaruuan sekä helposti että rahaa säästäen, ja vielä hyvää mieltä tuoden, ehkä vielä kokeiluviettiäkin tyydyttäen, jos hävikkiruuan on napannut ravintolasta, jota on tehnyt mieli kokeilla mutta ei ole käynyt.

Kiertotaloudellinen malli tuo siis asiakkaille – niin kuluttajille kuin yrityksille –  moninaisia rahallisia, toiminnallisia, ja viestinnällisiä hyötyjä ja auttaa myös asiakkaita ja koko yhteiskuntaa mukautumaan kestävämpiin toimintamalleihin tulevaisuudessa.

Paljon on meillä vielä opittavaa kiertotaloudesta, mutta olemme hyvällä tiellä. Ihminen ja yhteiskunta oppii, ja nyt meidän alkaa olla pakko muuttua. Mitä voimme tehdä? Mitä voit tehdä? Paljon.

  • Kehitä omaa ja organisaatiosi kiertotaloudellista osaamista.
  • Varmista, että kun teet päätöksen tai valinnan, olet ottanut huomioon kiertotaloudellisen, resurssiviisaan näkökulman.
  • Ole proaktiivisesti mukana muuttamassa pelisääntöjä kiertotaloutta tukevaksi ja siten luomassa markkinaa ja kysyntää kestävämmille ratkaisuille.
  • Vaikuta osaltasi ajattelun ja normien kehitykseen kiertotalouden mukaiseksi ja myötävaikuta aktiivisesti sääntelyn kehitykseen. Koska tällaista kehitystä ei tee yksi maa, yksi organisaatio, yksi sektori, yksi yritys, yksi ihminen, kehitystä pitää viedä eteenpäin yhdessä.
  • Luo siis ennakkoluulottomasti kumppanuuksia ja verkostoja ja kytkeydy arvoketjuihin ja ekosysteemeihin, joissa yhdessä kehitetään ja toteutetaan kiertotaloudellisia toimintamalleja.

Helppoa ei kiertotaloudellistuminen ole ja se haastaa toimintamme, ajatuksemme ja arvomme, mutta se tarjoaa yhden ratkaisun siihen, miten askel askeleelta ja päätös päätökseltä pääsemme eteenpäin kohti kestävämpää yhteiskuntaa.

Leena Aarikka-Stenroos

Tampereen yliopisto

Kestävyyspaneelin jäsen

Lähteitä:

Aarikka-Stenroos, L., Chiaroni, D., Kaipainen, J., & Urbinati, A. (2022). Companies’ circular business models enabled by supply chain collaborations: An empirical-based framework, synthesis, and research agenda. Industrial Marketing Management, 105, 322-339.

Engez, A., Ranta, V., & Aarikka-Stenroos, L. (2021). How innovations catalyse the circular economy: building a map of circular economy innovation types from a multiple-case study. In Research Handbook of Innovation for a Circular Economy.

Geels, F. W. (2002). Technological transitions as evolutionary reconfiguration processes: a multi-level perspective and a case-study. Research policy, 31(8-9), 1257-1274.

Geissdoerfer, M., Savaget, P., Bocken, N. M., & Hultink, E. J. (2017). The Circular Economy–A new sustainability paradigm?. Journal of cleaner production, 143, 757-768.

Kaipainen, J., & Aarikka‐Stenroos, L. (2022). How to renew business strategy to achieve sustainability and circularity? A process model of strategic development in incumbent technology companies. Business Strategy and the Environment, 31(5), 1947-1963.

Lehtimäki, H., Aarikka-Stenroos, L., Jokinen, A., & Jokinen, P. (2024). The Routledge Handbook of Catalysts for a Sustainable Circular Economy.

Pirtonen, Heidi (2023) Yhdyskuntajätteen kierrätysaste romahti – Suomi ei kulje mukana muun Euroopan kehityksessä. https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2023/yhdyskuntajatteen-kierratysaste-romahti-suomi-ei-kulje-mukana-muun-euroopan-kehityksessa/

Ranta, V., Aarikka-Stenroos, L., Ritala, P., & Mäkinen, S. J. (2018). Exploring institutional drivers and barriers of the circular economy: A cross-regional comparison of China, the US, and Europe. Resources, Conservation and Recycling, 135, 70-82.

Sairanen, M. (2022). Customer-Perceived Value and Its Components in Industrial Scale Circular Business Models: Comparison of Recycling and Reuse Settings Through a Multiple-Case Study. Tampere University.