Olemme kiivenneet teollistumisen, teknologisoitumisen ja talouskasvun tikkaiden ylimmille portaille, mutta lisääntyvä tieto viittaa siihen suuntaan, että tikkaat nojaavat huteraa seinää vasten. Seinän huteruus johtuu siitä, että elämän perusta murenee planeetallamme (Cavaviuti-Wishart ym. 2024).
Suomalainen hyvinvointi ei mahdu yhden planeetan rajoihin. Jos kaikki ihmiset eläisivät kuten me, pitäisi olla miltei neljä planeettaa käytössä. Kohtuullistamista tarvitaan, sillä kansalaista kohden laskettu luonnonvarojen kulutus on Suomessa Euroopan unionin maiden suurinta (EEA, 2023).
Kohtuullistamalla on mahdollista saada parempi elämä. Kun elämää ryhtyy kohtuullistamaan materiaalisten asioiden merkitys elämässä vähenee (standard of living) ja tilaa saavat ei-materiaaliset hyvän elämän tekijät (quality of life). Tällöin keskiöön nousevat kuulumisen ja osallisuuden tuntu, ymmärretyksi tuleminen sekä oman luovuuden ja aikaansaamisen esillä pitäminen elämässä.
”Ihmiset eivät tarvitse valtavia autoja. He tarvitsevat ihailua ja kunnioitusta. He eivät tarvitse jatkuvasti uusia vaatteita. He haluavat tuntea, että muut pitävät heitä viehättävinä” (Meadows, Meadows & Randers, 2004).
Kohtuullistaminen auttaa pääsemään perille. Elämä täydellistyy sillä hetkellä kun onnistuu määrittelemään, minkä verran aineellista hyvää riittää. Samalla paranee kokemus elämän hallittavuudesta. Myös tyytyväisyys lisääntyy kun huomio kiinnittyy entistä enemmän siihen hyvään mitä elämässä jo on, eikä siihen mitä puuttuu.
Kohtuullistaminen on sitä, että käytetään luonnonvaroja ja energiaa niin vähän kuin mahdollista ja niin paljon kuin on välttämätöntä. Yhteiskunnallisilla kohtuusratkaisuilla puolestaan varmistetaan, että hyvän elämän ainekset riittävät kaikille ja aina – vähempään ei sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus suostu.
Yhteiskunnallisissa kohtuusratkaisuissa on kyse kansalaisten hyvinvoinnin turvaamisesta siten, että inhimilliset perustarpeet (decent living standard) on mahdollista tyydyttää oikeudenmukaisesti sekä nykyisen sukupolven sisällä että ylisukupolvisesti siten, että ihmiselämän luovuttamattomasta arvosta huolehditaan maapallon kaikkea elämää ylläpitävän ekologisen perustan määrittelemissä rajoissa.
Hyvinvoinnin kannalta oleellista olisi saada aikaiseksi kehityskulku, jossa kansalaiset kokisivat elämänsä entistä arvokkaammaksi ja merkityksellisemmäksi. Näin määrittyvässä sivistysyhteiskunnassa ajateltaisiin ehkä että edistymisen mittana olisi tyytyväiseksi koettu, arvokas ja merkityksellinen elämä riippumatta siitä, kasvaako talouden koko, säilyykö se vakaana vai supistuuko se (Salonen & Kouvo, 2023).
Huomionarvoista on, että elämänlaatua lisäävät hyvinvoinnin tekijät ovat ehtymättömiä ja kaikkien ulottuvilla. Esimerkiksi kunnioittavamman työilmapiirin rakentamisen voi aloittaa kuka tahansa. Tai kun luotat toiseen, luottamusta tulee lisää, sillä todennäköisesti sinuunkin luotetaan. Ja kun tietoa jakaa itseltä pois, se vain lisääntyy.
Sosioekonominen asema ei määrittele sitä, kuinka ihminen löytää harmonian itsensä ja ympäröivän todellisuuden kanssa. Jokaisen ulottuvilla olevat kuvataiteet, musiikki, draama ja kirjallisuus voivat virittää ihmismieltä sellaisia päämääriä kohti, jotka ovat ennalta arvaamattoman hyviä.
Sanalla sanoen: Kohtuullistaminen sivistää yhteiskunnan. J.V. Snellmanin (1808-1881) mukaan ”sivistyneen ihmisen ensimmäinen velvoite on ymmärtää aikansa vaatimukset ja tarttua ihmiskunnan tärkeimpiin ja vaikeimmin ratkaistaviin ongelmiin” (Miettinen & Ojanen, 2024, 214).
Mitäpä jos tehtäisiin Suomesta kohtuullistamisen mallimaa maailmalle. Määriteltäisiin mikä meille riittää ja mikä ei. Oltaisiin ylpeästi se sivistysvaltio, joka on tunnistanut hyvää tulevaisuutta rakentavan paikkansa maailmassa. Silloin me kansalaiset voisimme kokea olevamme osa sitä ylevää tarinaa, jonka varaan meidän jälkeemme elävien ihmisten on hyvä elämäänsä rakentaa.
Lähteet:
EEA. (2023). Europe’s material footprint. European Environment Agency.