Suomen kestävän kehityksen asiantuntijapaneelin nykyinen kausi on päättymässä ja uusi paneeli aloittaa vuodenvaihteessa. On aika pysähtyä katsomaan taaksepäin, miten monitieteinen paneeli on osallistunut yhteiskunnalliseen kestävän kehityksen keskusteluun, mitä paneeli on oppinut suurten globaalien muutosten keskellä ja millaisia suosituksia tulevaisuudelle voidaan esittää? Entä mitä kestävyyspanelistina työskenteleminen on antanut itse panelisteille?
Viimeiset neljä vuotta eivät ole päästäneet ketään helpolla. Kriisit ilmastonmuutoksesta biodiversiteettikatoon, koronapandemiaan ja Venäjän hyökkäyssotaan ovat selkeitä merkkejä siitä, että maailmaa täytyy muuttaa määrätietoisesti ja ennakoiden. Tulevaisuutta maalataan monesti julkisessa keskustelussa toivottomilla, mustilla uhkakuvilla. Kestävyyspaneeli on kaudellaan tietoisesti kääntänyt katsettaan kohti myönteisen tulevaisuuden visiota. “Paneeli on pitänyt pitkän tähtäimen kestävyystavoitteita pinnalla kriisien aikanakin ja osaltaan rakentanut myönteistä kuvaa tulevaisuudesta. Se vahvistaa eteenpäin pyrkimistä silloinkin, kun tilanne näyttää synkältä”, maantieteilijä ja geoinformatiikan professori Tuuli Toivonen sanoo. Suuri kestävyysmurros on edessä, ja kaikkien näiden haasteiden keskellä ihmisellä on mahdollisuus päättää, millaista tulevaisuutta rakennamme tästä hetkestä eteenpäin.
Kestävyysmurrosta edistämässä poliittisen päätöksenteon tukena
Kestävyyspaneelin tarkoitus on edistää kestävyysmurrosta muun muassa suomalaisen päätöksenteon kautta tuomalla kestävyystieteellistä näkökulmaa päättäjien pöydille. Kestävyyspaneeli on osallistunut valtionhallinnon työhön esimerkiksi kommentoimalla ja tukemalla Kestävän kehityksen toimikunnan työtä, Ilmastopolitiikan pyöreän pöydän kokouksissa ja eduskunnan valiokunnille antamillaan lausunnoilla. Puheenvuorojen kautta on ollut mahdollista herättää keskustelua ja tuoda uudenlaista kestävyysajattelua näkyville. Vastuullisen liiketoiminnan professorille Minna Halmeelle on jäänyt erityisesti mieleen keskustelu hyvinvoinnin mittareista Suomen hallituksen kanssa hallitusohjelman toteuttamis- ja tarkasteluprosessissa. “On ollut hienoa tuoda todistusaineiston avulla esille se, miten tärkeää olisi siirtyä bruttokansantuotteen kasvun ensisijaisesta mittaamisesta kohti sitä, että menestymisen mittarissa yhdistyvät talous, ympäristö ja hyvinvointi. Tähän soveltuu esimerkiksi Aidon Kehityksen Indeksi GPI-mittari tai sen muunnelmat, johon tarvittavaa dataa on jo olemassa.”
Paneeli pääsi hyvin vauhtiin kokonaiskestävyyden ajattelussa ja kävi keskustelua aiheesta hallituksen kanssa ja median välityksellä. Työ jäi kuitenkin kesken, olettaisin että yhteiskunta ei ollut vielä siihen ihan valmis. Nyt kypsyyttä alkaa olemaan, ja toivon että uusi paneeli jatkaa tätä työtä ja tukee ja haastaa kaikkia yhteiskunnan toimijoita tulevalla kaudellaan. – Eeva Furman
Katsottaessa neljä vuotta taaksepäin, voi todeta, että positiivisia signaaleja muutoksesta tapahtuu. Panelistit kokevat, että kansallisella tasolla ajatus vahvasta kestävyydestä eli kestävyydestä, jossa ekologinen kestävyys on kaiken kestävyyden perustana, ymmärretään ja hyväksytään paremmin kuin paneelin kauden alussa. Paneelin varapuheenjohtajan Lassi Linnasen mukaan tilanne on kääntynyt joskus jopa pikemminkin niin, että heikon kestävyyden edustajat joutuvat puolustautumaan. Systeemiajattelu ja sitä kautta muutosten hakeminen on arkipäiväistynyt. Kestävyyspaneelin työssä tämä on näkynyt panelistien tuottamana syventävänä tietona ja ymmärryksenä eri asiantuntijuuden alueiden kytkeytymisestä yhteen kestävyysmurroksen tekemisessä. “Paneeli pääsi hyvin vauhtiin kokonaiskestävyyden ajattelussa ja kävi keskustelua aiheesta hallituksen kanssa ja median välityksellä. Työ jäi kuitenkin kesken, olettaisin että yhteiskunta ei ollut vielä siihen ihan valmis. Nyt kypsyyttä alkaa olemaan, ja toivon että uusi paneeli jatkaa tätä työtä ja tukee ja haastaa kaikkia yhteiskunnan toimijoita tulevalla kaudellaan”, suurimman osan kaudesta paneelin puheenjohtajana toiminut Eeva Furman pohtii paneelin kauden päättyessä.
Paneeli myönteisen yhteiskehittämisen alustana
Kriisiytyneessä maailmassa ja kärjistävässä keskustelukulttuurissa on erityisen tärkeää etsiä myönteisiä ja realistisia tulevaisuudennäkymiä. Tulevaisuuteen tähyileminen myönteisten linssien läpi konkretisoitui Myönteinen tulevaisuus Suomelle -julkaisun sivuilla. Poliittista päätöksentekoa tukevat suositukset kiteytyivät pitkien ja polveilevien keskustelujen jälkeen. Rohkea esitys myönteisestä tulevaisuudesta oli mahdollista tuottaa hyvässä yhteishengessä, kun laaja kestävyysosaaminen rakentui eri näkemyksiä kunnioittavassa tieteiden välisessä keskustelussa. “Tällaista julkaisua saa kansainvälisestikin etsiä!” toteaa kansanterveystieteen professori Jouni Jaakkola. Paneelin varapuheenjohtaja Lassi Linnasen mukaan se, että paneelissa on edustettuna useita tieteenaloja, on synnyttänyt “joukkoälyä ja dynamiikan, jossa olemme enemmän kuin summa itsestämme”.
Paneelin toiminnassa keskeistä on se, miten eri taustoista, eri intresseillä ja erilaisilla visioilla tulevaisuudesta tulevat ihmiset pystyvät muodostamaan yhteisen tahtotilan. Professori Arto O. Salonen pohtii sitä, miten panelistit ovat oppineet toisiltaan ja pystyneet kyseenalaistamaan niitä erilaisia tulokulmia, joita kukin edustaa. Hän toteaa, että ”yhdessä olemme muodostaneet avaramman ja laveamman käsityksen siitä, mitä kestävyysmurros suomalaisessa yhteiskunnassa ja tällä planeetalla voisi olla”. Tuuli Toivosen mielestä paneelin inspiroivat sisäiset keskustelut ovat luoneet uskoa siihen, että meillä on mahdollisuus kestävyysmurrokseen.
Kohti kestävyyden uusia askeleita
Uusi kestävyyspaneeli aloittaa työnsä ensi vuonna haasteellisessa, mutta myös mahdollisuuksia täynnä olevassa tilanteessa. Tekemistä riittää ja asiat etenevät askel askeleelta. Paneelin varapuheenjohtaja, kulttuurin ja tulevaisuudentutkija Katriina Siivonen toivoo, että jatkossa kulttuurisen kestävyysmurroksen merkityksen näkyväksi tekeminen ja edistäminen korostuisivat. Kulttuuri on muutosvoima, joka vaikuttaa sekä ihmisten arjessa että yhteiskunnan rakenteissa läpäisevästi, mikä on olennaista huomata kestävyysmurroksen toteuttamisessa. Sen keskeinen ulottuvuus on laaja osallisuus, joka tukee kestävyysmurroksen juurtumista pysyviksi, uusiutuviksi arvoiksi ja toimintatavoiksi.
Soveltavan ekologian professori Mikko Mönkkönen korostaa, että työsarkaa riittää, kun pyritään pääsemään heikon kestävyyden käsityksistä vahvaa kestävyyttä kohti. ”Usein kuulee sanottavan, että kestävä kehitys toteutuu, kun tehdään kompromisseja taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden välillä. Tämä niin sanottu heikon kestävyyden mukainen käsitys kuitenkin johtaa sosiaalisesti ja ekologisesti kestämättömien käytäntöjen muodostumiseen.” Myös Lassi Linnanen arvioi, että matkaa on jäljellä yhteiskuntaan, joka tuottaa hyvinvointia ihmisille ja luonnolle, eikä perustu kasvuriippuvuuteen.
Kaikissa paneeleissa keskeinen ongelma on se, että vallan ytimet välttelevät niitä. Tämä koskee myös Kestävyyspaneelia. – Juho Saari
Professori Juho Saari toteaa, että “kaikissa paneeleissa keskeinen ongelma on se, että vallan ytimet välttelevät niitä. Tämä koskee myös Kestävyyspaneelia.” Hän toivoo, että seuraava paneeli olisi poliittisesti vaikuttavampi, ja kysyy samalla “miten intergroitua vallan ytimiin? Miten intergroitua osaksi hallitusohjelmaneuvotteluja?”
Kestävyydessä on kyse myös ihmisten arjesta. Jotta tavalliset kansalaiset ymmärtäisivät vaikeatkin kestävyysmurrosta edistävät poliittiset päätökset, on tärkeää lisätä systeemisen ajattelun ymmärrystä poliitikkojen lisäksi myös äänestäjien keskuudessa, muistuttaa Tuuli Toivonen.
Tiedon lisäksi tarvitaan toimintaa ja tekoja, joilla saadaan siirrettyä suomalaista yhteiskuntaa kohti entistä kestävämpää ja uljaampaa tulevaisuutta. “Nämä talkoot eivät ole mitkään yhden viikonlopun talkoot, vaan kestävät pitkään ja edellyttävät sitkeyttä kaikilta”, Eeva Furman muistuttaa. Vallitsevien paradigmojen muuttaminen ja työ kestävyysmurroksen edistämiseksi jatkuu.
Tuotimme kauden lopuksi kaksi lyhyttä videota. Toisella videolla kiteytyy paneelin ajatukset kuluneesta kaudesta ja toisessa panelistit kertovat yhden keinon, miten kestävyyttä pitäisi edistää.